Kiinanharjakoirien historia

Harjakoirien historia ei ole täysin aukoton, mutta on todennäköistä, että harjakoirilla ja muilla karvattomilla roduilla on ainakin osittain yhteinen menneisyys. Karvaton laji on kehittynyt alkujaan afrikkalaisesta Canis Africanuksesta. Afrikasta koirat ovat kulkeutuneet Kiinaan teelaivojen mukana, Kiinasta Keski-Amerikkaan ja lopulta Yhdysvaltoihin ja sieltä Eurooppaan. Kiinassa merkintöjä karvattomista koirista löytyy Han Dynastian ajalta, noin 200 eKr – 220 jKr. Havaintoja karvattomista koirista on sekä Aasiasta että Afrikassa 1700 – ja 1800 – lukujen aikana. Koska karvattomuus on periytyvää, koirien jälkeläiset olivat helposti tunnistettavia ja kummallisia matkamuistoja. Merimiesten mukana kulkeneita koiria löytyikin satamakaupungeista laivareittien varsilta.

Noin 1500 – luvulla karvattomia koiria kutsuttiin Keski-Amerikassa kiinalaisiksi koiriksi. Kun ensimmäiset karvattomat koirat kuitenkin kulkeutuivat Meksikosta Yhdysvaltoihin 1800-luvulla, koiria kutsuttiin meksikolaisiksi koiriksi. Myöhemmin Yhdysvallatkin saivat oman karvattoman rotunsa, amerikankarvattomanterrierin.

Karvattomien koirien luonteet ja ulkonäkö eriytyivät omanlaisikseen riippuen mistä päin maailmaa rodun ensimmäiset yksilöt olivat lähtöisin. Kiinalaisiksi koiriksi kutsutuista karvattomista kehkeytyi ajan saatossa oma rotunsa, kiinanharjakoira. Tosin tarinat kertovat että rodun edustajat syötiin Kiinassa sukupuuttoon, ja vain nimi jäi muistoksi rodun kotimaasta.

Vuonna 1880 nuori New Yorkilainen nimeltä Ida Garret kiinnostui kiinanharjakoirista. Hän innostui lopulta rodusta niin, että ei pelkästään kasvattanut ja esittänyt niitä vaan myös kirjoitti rodusta. 1920 -luvulla Garret ystävystyi Floridalaisen Debra Woodsin kanssa ja yhdessä naiset edistivät rodun kehitystä USA:ssa vuosikymmenten ajan. Debra Woods piti myös kirjaa koiristaan, joita hän kasvatti kennelnimellä ”Crest Haven”. 1950 -lukuun mennessä Debra Woods perusti American Hairless Dog Clubin ja aloitti rodun yksilöiden rekisteröimisen. AHDC:hen rekisteröitiin myös suurin osa muistakin yhdysvaltalaisista karvattomista koiraroduista.

1900 -luvun puolessa välissä tunnettu viihdyttäjä Gypsy Rose Lee sai ensimmäisen harjakoiransa nimeltä Fu Man Chu. Lee omistautui rodun kasvattamiselle ja käytti mainettaan hyväksi tehdessään rotua tunnetuksi ympäri Yhdysvaltoja. Lähes kaikki amerikkalaiset kiinanharjakoirat polveutuvat Debra Woodsin ja/tai Gypsy Rose Leen linjoista.

American Chinese Crested Club (ACCC) perustettiin vuonna 1979 ja yhdistyksen suurimpia tavoitteita oli saada rotu hyväksytyksi American Kennel Clubiin (AKC). 1991 ensimmäiset kiinanharjakoirat pääsivät lopulta kilpailemaan muotovalion tittelistä.

Ensimmäinen kiinanharjakoira tuotiin Iso-Britanniaan 1860-luvulla, tosin ei jalostamistarkoituksessa, vaan lähinnä eriskummallisena harvinaisuutena. 1867 julkaistussa kirjassa Dogs of the British Isles kerrottiin, että kiinalaiset koirat, joilla oli karvaa vain hännässä ja päässä olivat harvinaisia. Koiran nahkaa kuvattiin täplikkäänä ja sen rungossa kasvoi vaan muutamia karvoja. 1800 -luvun kuvituksissa kiinanharjakoirilla ei ole karvatöyhtöjä lainkaan jaloissa. Useat aikakautensa kirjailijat olivat sitä mieltä, että kiinanharjakoirat olivat samaa rotua muiden karvattomien koirien kanssa. Tosin kiinanharjakoiralla tuli olla karvaa päässä sekä hännässä, mikä ei ollut muille karvattomille roduille yleistä. Lisäksi kiinanharjakoiran ”crest” oli pidempi ja pehmeämpi verrattuna joihinkin karvattomiin, joilla saattoi kasvaa lyhyttä karvaa päässä.

1900 -luvun vaihteessa rotu oli vielä harvinainen, eikä sitä juurikaan tavattu koiranäyttelyissä. Tunnettu ulkomuototuomari Charles Henry Lane kirjoitti tavanneensa vain harvoja kiinanharjakoiria, vaikka olikin arvostellut rotuja lukuisissa aikansa tärkeimmissä näyttelyissä. Paras kiinanharjakoira jonka Lane oli koskaan tavannut oli nimeltään Chinese Emperor. Lanen mukaan koiran päässä ja hännässä oli jäykähköä valkoista tai valkoisen ruskeaa karvaa ja rakenteeltaan se muistutti vankkatekoista italianvinttikoiraa.

Vuonna 1903 kirjassa British Dogs kiinanharjakoirat yhdistettiin terriereihin. Tämä saattoi johtua kiinanharjakoirien valppaasta luonteesta. Kiinanharjakoirien koon sanottiin vaihtelevan jopa 4,5 kilosta yli 10 kiloon. Nahka oli sinertävä ja vaikka täpliä esiintyi toisinaan, sitä ei ilmeisesti pidetty hyväksyttynä.

Vuoteen 1907 mennessä kiinanharjakoirat ja myös muut karvattomat rodut saivat edelleen huomiota kummallisen ulkonäkönsä vuoksi. Iso-Britannian harjakoirien koot vaihtelivat aina muutamasta kilosta jopa 11 kiloon. Harjakoiria oli kahta tyyppiä: toinen muistutti Machesterin terrieriä johon toisinaan tavoiteltiin whippetin vauhtia ja ulkonäköä (”deer”-tyyppi) ja toinen oli puolestaan lyhytjalkaisempi, jonka sanottiin olevan usein kömpelö ja lihava (”cobby”-tyyppi). Kuitenkin kerrottiin että jotkut yksilöt olivat hyvin aktiivisia ja älykkäitä.

Vaikka kiinanharjakoiria olikin tavattu Iso-Britanniassa aikaisemminkin, ensimmäinen harjakoira rekisteröitiin maassa vasta vuonna 1881. Kanta pysyi pienenä ja sekalaisena kunnes vuonna 1965 Debra Woods Crest Haven – kennelistä antoi brittiläiselle Ruth Harrisille Staround-kenneliin Alto – nimisen nartun. Debra Woodsin ja Ruth Harrisin yhteistyöstä alkoi rodun kehitys siihen, mitä se nykyäänkin on.

Iso-Britannian kiinanharjakoirakantaan jättivät jälkensä Crest Haven – kennelin muiden tuontien lisäksi myös Gypsy Rose Leen kiinanharjakoirat, jotka periyttivät vankempaa rakennetta sekä vahvempaa crestiä. 1970 -luvulla maahan saapui lisää kiinanharjakoiria myös muistakin maista ja rotu herätti nopeasti kiinnostusta.

Vaikka puuterihuiskut kiinanharjakoirat tunnettiin alusta asti, vielä useita vuosia Chinese Crested Clubin perustamisenkin jälkeen ne eivät olleet toivottuja. Jäseniä kehotettiin olemaan käyttämättä puuterihuiskuja jalostukseen eikä rekisteröintiäkään Britannian Kennel Clubiin suositeltu. Jotkut olivat jopa sitä mieltä, että puuterihuiskuista pitäisi kehittää kokonaan oma rotunsa. Vaikka puuterihuiskuja syntyi myös karvattomista vanhemmista, niiden rakenteessa oli huomattavia eroja. Jotkut yksilöt saattoivat olla jopa yli 40 cm korkeita, kun toiset olivat puolestaan huomattavan pieniä. Väliin mahtui myös paljon kooltaan ja rakenteeltaan nykyisiä puuterihuiskuja muistuttavia yksilöitä.

1980 – luvulla mielipiteet puuterihuiskuista alkoivat muuttua ja rotumääritelmää muutettiin niin, että puuterihuiskuja esitetään nykyään samassa kehässä karvattomien kiinanharjakoirien kanssa.

Suomeen ensimmäinen harjakoira tuli 1986 Ruotsista. Koira oli China Crest’s Spring Rose Of Sweden ja se tuotiin Blue Crest’s – kenneliin.

(Lähde: Juliette Cunliffe: Chinese Crested, Raili Mykkänen, Koiramme lehti 11/2000