Puuterin hoito

Puuterihuiskun turkin pitäisi olla nimensä mukaan päältä harsomaista ja alta pehmeää karvaa. Kaikki värit ovat sallittuja. Turkkia voi olla vähän tai paljon. Karvat voivat olla eri laatuisia todella ohuista hurjan paksuihin ja jäykkiin karvoihin asti. Varsin lyhyt ja ohut turkki hyväksytään, mutta ns. terrieriturkki on koiranäyttelyissä hylkäävä asia. Terrieriturkki on lyhyehköä ja karkeaa karvaa. Kiharakarvaisuus ja villava turkki on myös ei toivottu piirre näyttelyissä. Näyttelyissä tuomarit saattavat kirjoittaa arvosteluun, että liian runsas tai pitkä turkki puuterihuiskulla, mutta rotumääritelmässä ei ole millään tavalla määritelty turkin pituutta tai määrää, vain sen laatu.

Puuterihuiskun väri tulee vuosien aikana muuttumaan moneen kertaan. Se vaalenee ja tummuu mielensä mukaan. Pentujen jälkeen monilla nartuilla saattaa turkin väri muuttua radikaalistikin.

Kun aloitat turkin hoidon, niin ajele puuterihuiskun kasvot trimmauskoneella. Kasvoja ei tarvitse raakata karvattomaksi, sillä kysymyksessä ei ole nakuversio. Ajele silmien alapuolelta, posket, kuono (viiksikarvat), huulet, leuan alta ja kaulasta karvat kapenevaksi veeksi rintakyhmyn yläkärkeen asti. Ajele posket silmäkulmasta suorana linjana korvaan asti.

Trimmauskoneita saa nykyään monenlaisia ja hintaisia. Yhden kotikoiran omistajan ei kannata ostaa sitä kalleinta ja tehokkainta konetta. Kampaamotukuista saatavat niskakoneetkin riittävät yhden puuterin tarpeisiin. Isoimmat tavaratalot ja postimyyntiliikkeetkin myyvät kelvollisia trimmauskoneita kohtuuhinnalla.

Älä kampaa koiran turkkia ikinä likaisena, se vain katkoo ja repii karvoja. Jos kuitenkin semmoinen tilanne tulee, että kuivaa turkkia täytyy kammata/selvittää, niin suihkuta se ensin turkkiin jätettävällä hoitoaineella. Älä koskaan ajele peppureiän ympäristöä tai uroksella siittimen ympäristöä ja itse siitintä koneella. Sen sijaan siisti saksilla nämä kriittiset paikat, nimittäin puuterihuiskut ovat tosi herkkiä genitaalialueilta ja koneella ajeleminen ärsyttää niiden ihoa suunnattomasti. Ne voivat nuolemalla ja raapimalla ajeltua ihoaan saada itselleen kehitettyä kiukkuisen ihottuman tai jopa ilkeä ihosieni voi iskeytyä ärtyneeseen ihoon. Harva puuterihuisku reagoi kuitenkaan negatiivisesti kasvojen ajeluun, vaikka sitten onnistuisikin vahingossa koneella rouhaisemaan vähän ihoa rikki, esim. suupielistä.

Harjassa ei saa olla piikkien päässä nuppeja ja kampana käy tavallinen keskitiheä teräskampa. Jos käyt koirasi kanssa näyttelyissä, niin siellä paras kampa viimeistelyyn on tiuha kampa, jolla saat karvat hyvin eroteltua toisistaan ja siloteltua. Harjana näyttelyissä on paras luonnonharjas harja, jonka harjasten joukossa on muovisia nupittomia vähän pidempiä piikkejä mukana. Jos käytät tavallista teräsharjaa näyttelyssä, niin jätä harjaan vähän irtokarvoja ja koiraa sukiessasi ennen kehää, suihkuta turkkiin jätettävää hoitoainetta vähän harjaan, niin saat turkin siloteltua ja sähköttömäksi harjassa valmiiksi olevien karvojen ollessa kosteita hoitoaineesta. Mutta älä harjaa painavalla kädellä vaan silottele turkkia vain kevyesti.

Kastele koira pohjia myöten suihkussa. Ainakin pentuna ja nuorena turkkia vaihtaessaan, kannattaa puuterihuisku pestä vähintään kerran viikossa. Aikuisen koiran voi pestä 1-4 viikon välein turkin laadusta ja likaantumisesta riippuen.

Aloita peseminen tassuista. Jos asut kaupungissa, on katujen piki, kura ja suola koirasi tassujen kiusana. Tehokas pien ja katurasvan/öljyn poistaja on vanha tuttu astianpesuaine nimeltään Fairy. Jos käytät Fairya, niin älä pese sillä mitään muuta, kuin tassut. Jotkut käyttävät samaan tarkoitukseen Marseilles-saippuaa tai Mäntysuopaa.

Kun peset koiraa muualta, niin yritä huomioida sen turkin väri ja sukupuoli. Erivärisille koirille on omia shampoitaan ja urospuuterilla, varsinkin valkojalkaisella, voi olla ongelmia virtsan keltaiseksi värjäämästä turkista. On olemassa myös yleisshampoita, joita jaotellaan turkin laadun mukaan. Pehmeille turkeille on eri shampoot, kuin karkeille. Erittäin monipuolinen ja hyvä turkinhoitosarja on esimerkiksi Pet Silk. Sieltä löytyy joka värille ja turkin laadulle oma shampoo ja hoitoaine. Jopa virtsan värjäytymille löytyy syväpuhdistava shampoo. Valkaisevien shampoiden kanssa kannattaa olla varovainen, sillä ne saattavat olla niin vahvoja, että pikemminkin katkovat ja haurastuttavat puuterihuiskun ohutta karvaa, kuin puhdistavat sitä.

Kun olet pari kertaa vaahdottanut koiran shampoolla, niin huuhtele se erittäin hyvin. Käytä aina hoitoainetta puuterihuiskulle. Hoitoaineissa on yhtä paljon vaihtoehtoja, kuin shampoissakin. Koiran turkin laadusta riippuen voit käyttää pelkästään turkkiin jätettävää hoitoainetta tai sitten huuhtelun jälkeen voit laittaa koiran turkkiin ensin pois huuhdeltavaa hoitoainetta ja koiran pyyhkeellä kuivaamisen jälkeen lisätä turkkiin jätettävää hoitoainetta.

Kun käytät koiraan shampoita ja hoitoaineita, niin muista laimentaa ne kunnolla, esim. tavalliseen suihkupulloon. Siitä saa shampoot ja hoitoaineet kätevästi tasaisesti sumuteltua koiran turkkiin. Jos koiran turkki tuntuu kuivalta ja elottomalta niin Pet Silk sarjasta löytyy hyvänä viimeistelytuotteena Silkkitippoja. Niitä kaadetaan kämmenelle pieni pisara, hierotaan kevyesti omiin käsiin ja niistä koiran turkkiin ennen turkin föönausta. Aine on sen verran tehokasta, että vain pieni tippa todellakin riittää.

Muita hyviä sarjoja turkin hoitoon ovat esimerkiksi: Bio Groom, Ring 5, K W, Mirage Coat. Supermarkettien yleisturkinpesu- ja hoitoaineet eivät välttämättä ole tarpeeksi tehokkaita puuterihuiskun turkinhoidossa, mutta niitäkin voi kokeilla. Vain kokeilemalla löytyy jokaiselle koiralle ne parhaat turkin pesu- ja hoitoaineet.

Älä koskaan jätä koiraa kuivumaan itsekseen, sillä silloin sen turkki suurella todennäköisyydellä menee kunnon huopatakkuun ja vaatii mahdollisesti kokonaan turkin pois ajamisen. On parasta totuttaa koira ihan pienestä pennusta lähtien föönaamiseen. Sateessa tai lenkillä koira kuitenkin kastuu harvemmin niin perusteellisesti, että vaatisi föönilla kuivaamisen, pyyhekuivaus yleensä riittää.

Kun olet pessyt koiran, niin kuivaa se hyvin pyyheliinalla. Älä koskaan hiero turkkia pyyheliinalla, vaan painele ja puristele irtovesi siihen. Kunnon hierominen onnistuu usein sotkemaan ohuet karvat tuhanteen takkuun.

Opeta koira pennusta saakka siihen, että föönaat sen esim. sylissäsi rauhallisesti ja kiireettömästi. Kuivaan itse puuterihuiskun olohuoneen nojatuolissa tv:n edessä rahi jalkojen alla. Silloin voin pitää jalat suorana ja koira voi rauhassa lötköttää sylissäni pyyhkeen päällä ja voin samalla kuivatessani katsoa telkkarista saippuasarjoja.

Aloita föönaaminen koiran selästä. Tee koiralle ensin jakaus keskelle selkää alkaen silmien välistä edeten häntään asti. Erittäin hyvä välinen jakauksen tekoon, on sukkapuikko, ei mikään ohut ja terävä, vaan paksumpi pyöreäpäinen. Föönaa jakauksen kohta kuivaksi niin, että pyrit pitämään jakauksen paikallaan puhaltaen ilmaa myötäkarvaan harjalla sitä varovasti harjaten. Kun olet saanut jakauksen kohdan kuivaksi, voit kääntää koiran sylissäsi toiselle kyljelleen. 4) Aloita sitten kuivaaminen hännästä ja häntäpäästä. Tee ohuita jakauksia harjalla ja föönaa turkkia, sitä samalla harjalla sukien ja nostellen. Kun olet saanut alaselän ja hännän ja hännän ympäristön kuivattua, ala kuivaamaan takajalkaa föönillä. Etene ulkoreidestä tassuun päin ohuin jakauksin föönaten.

Siirry sitten kylkeen. Föönaa taas edeten jakauksen kohdasta kylkeä alaspäin vatsaan asti ohuin jakauksin harjalla sukien ja juuresta nostellen, että saat turkin kuivaksi aivan pohjia myöten.

Kun olet saanut kyljen kuivaksi, voit siirtyä koiran etulapaan ja etujalan ulkosyrjään olkavarresta tassuun päin siirtyen puhaltaen ilmaa ohuin jakauksin juurta myöten harjalla sukien.

Tämän jälkeen voit kääntää koiran toiselle kyljelle, mutta älä unohda poistaa pyyhettä sylistäsi, sillä se on ehtinyt kastua föönaussessiosi aikana ja jos laitat kuivan koiran kyljen siihen, saat kohta aloittaa föönaamisen alusta.

Toista edellä kerrotut kuivaamiset toisella kyljellä.

Käännä koira selälleen ja föönaa rintakehä, vatsa ja jalkojen sisäsivut kuiviksi.

Föönaa viimeiseksi kuivaksi korvanlehdet välttäen puhaltamasta föönilla korvan sisälle. Se nimittäin tuntuu tosi inhottavalta. Samoin puhalla päälaki, niska ja korvien taustat kuiviksi harjalla sukien. Yritä saada karva mahdollisimman suoraksi.

Jos koirassa on takkuja, niin kostuta takku mahdollisimman hyvin turkkiin jätettävällä hoitoaineella, ala sitten avaamaan takkua sormin, harjan ja kamman avulla. Yritä saada takku avattua pieni osio kerrallaan ja kuivaa avauksen aikana jokainen selvitetty suortuva ja siirrä pois tieltä. Kiinanharjakoirat ovat erittäin kovia kiljumaan ja ne tekevät suurta draamaa pienestäkin takusta, joten älä pelästy ja jätä selvittelyä sikseen, vaikka koira kiljuisi niin kuin siltä oltaisiin henkeä viemässä. Mutta muista, että takkujen selvitys todennäköisesti kuitenkin ottaa jonkun verran kipeää, joten toimi siksi kohtalaisen varovasti, yrittäen selviytyä enemmänkin tekniikalla kuin voimalla.

Siisti tassujen päkiöiden ja varvastyynyjen välit varovasti saksilla. Tämä siksi, ettei kura, katulika ja roskat pääse tekemään huopatakkuja varpaiden väliin ja jalkapohjiin. Ne hiertävät äkkiä ihon rikki ja ovat vaikeahoitoisia. Pyöristä tassujen karvat päältäpäin vähän ovaalin muotoiseksi saksilla. Älä kuitenkaan leikkaa tassu/varvaskarvoja niin lyhyiksi, että kynnet näkyisivät. Mihinkään muualle, ei puuterihuiskulla saksia käytetä (paitsi genitaalialueille)

Leikkaa kynnet varoen kynnen sisällä kulkevaa verisuonta. Valkoisessa kynnessä se näkyy helposti punaisena alueena, mutta musta kynsi pitää vain varovasti leikata vähän kerrallaan.

Nypi korvan sisältä korvakäytävässä kasvavat karvat joko sormin tai pinseteillä pois. Voit puhdistaa korvat sisältä kostuttamalla eläinkaupoista/marketeista saatavilla korvanpesuaineilla pumpulitolloa, työntämällä sen kevyesti korvan sisälle, hieromalla korvaa ulkopuolelta ja ottamalla sitten tollon pois. voit pyyhkiä samalla tollolla korvanlehden sisäpuolella olevat eritteet pois. Älä kovin mielellään työnnä pumpulipuikkoa koiran korvaan, sillä voit mahdollisesti työntää eritettä vain syvemmälle korvaa ja korva voi mennä tukkoon eritteestä ja pahimmassa tapauksessa tulehtua.

Kerää koiran otsatukka poninhännälle/saparolle/letille. Käytä froteepäälisiä kumilenkkejä tai sitten pieniä kumilenkkejä, jotka on tehty nimenomaan siihen tarkoitukseen. Niitä pieniä kumilenkkejä saa ostaa erivärisinä esim. eläintarvikekaupoista. Muista laittaa otsatukka joka päivä uudestaan kiinni pikkuisen eripaikasta, kuin edellisellä kerralla välttääksesi hiusten katkeilemisen. Jos käytät pieniä kumilenkkejä, niin älä revi niitä ponnarista pois, vaan katkaise ne saksilla ja varo samalla, ette katkaise vahingossa koko saparoa. Jos käytätä muovisia ”hauenkitanipsuja”, niin seuraa koiran päälakea, sillä ne ovat aiheuttaneet joillekin koirille hiusten lähtöä/katkeilua ja joillekin jopa aika ilkeitä allergisia reaktioita.

Lopuksi anna koirallesi joku pieni nami kiitokseksi tai sitten leiki vähän aikaa sen kanssa niin, että se oppii siihen, että vaikka ensin suoritetaankin sen kannalta mahdollisesti inhottavia toimenpiteitä, niin lopussa kuitenkin kiitos seisoo ja niin koiralle kuin sen hoitajallekin jää operaatiosta hyvä mieli.

Turkin kuntoon vaikuttaa erittäin paljon myös ulkoiset asiat. Perimä tietenkin näyttelee isoa osaa turkin laadussa ja määrässä, mutta pitämällä koira fyysisesti ja psyykkisesti hyvässä kunnossa ja hoitamalla turkkia oikein ja hyvin voi itse vaikuttaa paljon turkin kuntoon.

Kiinanharjakoirilla on jonkin verran allergioita, mutta ei mitenkään enempää kuin muillakaan roduilla, mutta karvattomassa versiossa allergioiden mukanaan tuomat iho-ongelmat näkyvät selvemmin kuin karvallisen koiran ihossa.

Teini-ikäisillä kiinanharjakoirilla on yleensä finnikausi ja niitä on niin nakuilla kuin puuterihuiskuillakin. Kun koira kasvaa aikuiseksi, jäävät useimmilta koirilta finnit historiaan, niin kuin meiltä ihmisiltäkin. Ruokavalio vaikuttaa jonkin verran koiran turkkiin. Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän ja useimmilla ei lainkaan. Jos turkki alkaa näyttää elottomalta ja/tai kiillottomalta, voi eläintarvikeliikkeestä tai apteekista ostaa Viacutan- (kielletty SKL:n doping-listalla) tai Megaderm -nimistä ainetta ja annostella sitä koiralle kuuriluontoisesti ohjeen mukaan ruuan joukkoon. Jotkut lisäävät koiran ruokaan merileväjauhetta (jotkut merileväjauheet on kielletty SKL:n doping-listalla) ja toiset koirien omaa kylmäpuristettua öljyä. Talvella pimeimpään aikaan kalaöljykuuri ei tee lainkaan huonoa puuterihuiskun turkille, lisäksi useimmat koirat pitävät kalaöljystä ja mielellään lipittävät sen annostelulusikasta.

Kiinanharjakoirilla tuntuu olevan jonkin verran korvissa hiiva-ongelmaa (aiheesta ei ole mitään virallisia tutkimustuloksia). Koira raaputtelee korviaan, mutta mitään ärsytystä ei korvissa näy. Puuterihuisku voi aika radikaalistikin raapia karvat pois korvistaan ja päästään korvien ympäriltä. Yleensä vaiva häipyy ruokavaliolla. Jotkut ovat saaneet apua lisäämällä koiransa ruokaan jotain hapanta, esim. vähän puolukkaa tai karpaloa. Kolmen-neljän viikon kuuri Canofite-tipoilla parantaa hiivan korvista. Canofite ei kuitenkaan sovi kaikille harjoille. Eläinlääkäri voi määrätä korvien raaputukseen antibioottia, mutta se taas lisää hiivan kasvua ja se taas voi loppujen lopuksi pahentaa tilannetta. Mutta tästä ei todellakaan ole mitään tutkimusta tehty, vain huomioita ja kuulopuheita, joten jokaisen täytyy itse kohdallaan ratkaista mitä tekee, jos ko. ongelma omaa koiraa vaivaa.

Varsinkin puuterihuiskujen silmät tuppaavat herkästi valumaan ikävää punaruskeaa eritettä, joka värjää silmän ympärykset rumiksi. Toiset ihmiset ovat saaneet avun jokapäiväisestä boorivedellä silmien ja niiden ympäristön puhdistamisesta. Toiset ovat kokeilleet erilaisia ruokavalioita, kunnes ovat löytäneet pöperöt, joiden aikana koiran silmät vuotavat mahdollisimman vähän tai ei ollenkaan. Joillakin auttaa koiran kasvojen karvojen pitäminen jatkuvasti lyhyinä ja jotkut taas saavat silmien värjäytymät pysymään kurissa eläintarvikekaupoista saatavien erilaisten silmänalusvoiteiden/mönjien avulla. Ne tekevät karvan eritettä hylkiväksi, jolloin silmän aluset/ympärykset eivät värjäydy helposti. Jotkut ovat kokeilleet syöttää koiralleen Ascorbiinihappoa tai luontaistuotekaupan greippitabletteja saaden näin silmävuodon loppumaan. Jotkut ovat kokeilleet apteekista saatavia ”tekokyyneleitä” esim. Viscotear, mutta itse en ole huomannut niiden auttavan silmävuotoon lainkaan.

Jotkut käyttävät kotona puuterihuiskulla ”afgaanihuppua” ja jotkut ”nyytittävät” luppakorvaisen puuterihuiskun korvakarvat, etteivät ne syödessään uita karvojaan ruokakupissa tai pureskele niitä puruluiden mukana poikki. Afgaanihuppu on trikoosta tehty putkilo, joka sujautetaan koiran pään ja kaulan ympärille niin, että koira näyttää vanhalta huivipäiseltä mummolta ja kaikki liehuvat irtokarvat ja korvat jäävät kaulaa vasten trikoopötkylän sisälle. Nyytit ovat silkkipaperiin tai muoviin käärityt karvatupsut, jotka kiinnitetään paikalleen ohuilla kumilenkeillä. Nyyttien kanssa täytyy olla varovainen, jotta ei kietoisi nyytin sisälle yhtään korvanlehteä, sillä se menee helposti kuolioon kuminauhojen puristuksessa. Lisäksi nyytit pitää avata ja kammata suoriksi joka päivä ja nyytittää uudestaan. Jotkut nyytittävät kylki- ja selkäkarvojakin maltankoirien tai yorkshirenterriereiden tapaan.

Pitkä turkki ei estä puuterinhuiskun normaalia elämää metsissä ja pelloilla, se vaatii vain vähän enemmän viitseliäisyyttä omistajaltaan. Kesken lenkin täytyy välillä pysähtyä nyppimään risuja koiran turkista ja hyvän mutaojan löytänyt puuterihuisku menee kotiin suihkun kautta. Ja jos puuterihuiskun turkin hoito alkaa maistua pakkopullalta ja kerta kaikkiaan hankalalta, niin sitten vaan kone tai sakset käteen ja hyvästi pitkät karvat. Koira ei siitä kärsi lainkaan ja koiran turkin hoito helpottuu huomattavasti lyhyenä ja omat hermot säästyvät. Puuterihuiskun turkin pitäminen pitkänä vaatii jonkinlaista sitoutumista ja näyttelykunnossa pitäminen vaatii jo enemmänkin asialle omistautumista. Jos ei puuterin turkkia jaksa jatkuvasti tumpuloida, niin se ei todellakaan ole mikään häpeän aihe. Silloin lyhennetään turkki helpompihoitoiseksi ja silloin sekä koira että omistaja molemmat ovat huomattavasti tyytyväisempiä.

Puuterihuiskuilla käytetään vaihtelevasti loimia ja pukuja. Huiskun pukujen materiaaliin kannattaa kiinnittää huomiota. Useimmilla puutereilla on herkästi takkuuntuva turkki ja esim. fleecekangas puvussa hihojen nilkoissa olevien kuminauhojen kanssa voi olla todellinen puuterihuiskun omistajan pahin painajainen turkin takuttajana. Samoin pannan väärä valinta voi aiheuttaa kaulanympäryksen kaljuuntumisen/takkuuntumisen. Suomessa on nykyään paljon ompelijoita, jotka ovat erikoistuneet koirien vaatteisiin ja kaulapantoihin ja niitä voi kysellä eläintarvikeliikkeistä, netistä tai etsiä valmistajia paikallisista puhelinluetteloista.

Kiinanharjakoiran nakuversiolla täytyy olla pystykorvat, mutta puuterilla hyväksytään myös luppakorvat. Koiran ollessa melkein luovutusikäinen, täytyy katsoa, haluaako puuterilleen pystyt vai lupat korvat. Kumpi sopii koiran kasvoihin ja tyyliin paremmin ja ovatko korvat vahvat ja ponnella pystyyn nousemassa, vai pehmeät ja valmiiksi riippuvat. Jos korvat nousevat luonnostaan tai roikkuvat luonnostaan luppana, ei välttämättä ole viisasta alkaa niitä toiseen muotoon vääntää. Jos korvat taas eivät oikein osaa päättää, mihin kuosiin asettautuisivat, täytyy niitä vähän auttaa. Jos haluaa pystyt, niin usein korvanlehtien paljaaksi ajeleminen auttaa korvia nousemaan itsestään. Joskus niitä täytyy vielä auttaa teippaamalla. Teippaustapoja on yhtä monta kuin on teippaajaakin ja se on asia, mikä täytyy opettaa kädestä pitäen, ettei vahingossa tule teipattua korvia väärään asentoon. Samoin luppakorvat, jotka höröttävät vähän epävarmasti, usein teipataan vähäksi aikaa koiran leuan alle. Jotkut teippaavat kolikot koiran korviin painoiksi, mutta ne kolikot tuppaavat usein päätyä irtirevittyjen teippien kanssa jonnekin sohvan uumeniin, tai missä ikinä sitten pentu on päättänyt kolikon poisto-operaation suorittaa. Kun pentu vaihtaa hampaitaan, alkavat korvat usein lurpattaa tai höröttää, vaikka siihen asti olisivatkin olleet terhakkaasti pystyssä tai kunnolla luppana. Tilannetta täytyy vain tarkkailla ja mahdollisesti teipata väliaikaisesti uudestaan. Kun hampaat ovat vaihtuneet, korvat useimmiten palaavat takaisiin omaan kuosiinsa.

Harjakoirien hampaiden vaihtuminen voi aiheuttaa ongelmia. Puuterihuiskulla täytyy olla leikkaava purenta ja kaikki hampaat suussaan. Yleensä muiden hampaiden vaihtuminen onnistuu kohtalaisen hyvin, mutta kulmahampaat voivat aiheuttaa ongelmia. Maitokulmurit joudutaan usein leikkaamaan pois, sillä niissä on hurjan pitkät juuret, eivätkä ne kovinkaan helposti irtoa puuterihuiskultakaan itsestään pois.