Rotumääritelmän tulkintaa

Rotumääritelmä ei ole kovinkaan yksityiskohtainen ja joiltakin kohdin uskon että siinä on vakavia puutoksia. Siksi olen laajentanut joitakin kohtia, loppujen lopuksi kun rotumääritelmä on kuitenkin jokaisen rodun perusta ja on ratkaisevaa että siinä on annettu tasapuolinen ja täsmällinen kuvaus.

Kuva harjakoiran rakenteesta jossa näkyy tasapainoinen pää, hyvin rakentunut kaula, pystyt korvat, kaareutunut niska, hyvin asettuneet lavat, suora selkälinja, hyvin asettuneet kintereet ja liioitellut jäniksen käpälät.

Ominaispiirteet


Englantilaisen rotumääritelmän mukaan harjakoiria on kahta tyyppiä; kauris tyyppi, joka on vauhdikas ja siroluustoinen, ja cobby, joka on raskaampi rungoltaan ja luustoltaan. Rotumääritelmä ei kuitenkaan erikseen kuvaile näitä tyyppejä. Todellisuudessa ne ovat olemukseltaan hyvin erilaiset. Cobby on ”pyöreämpi” monilta osin – Silmät, kallo, luusto, rintakehä- ja niillä on lyhyemmät jalat. Cobby ei ole todellakaan elegantti koira ja siksi se on ristiriidassa rotumääritelmän kanssa. Todellisuudessa tänä päivänä kehissä on vain muutamia selkeitä kauris- tai cobbytyypin koiria. Tämän päivän tyyppi on sekoitus molempia.

Luonne

Rotumääritelmän mukaan kiinanharjakoiran ei pitäisi koskaan olla ilkeä tai aggressiivinen. Harjakoirat voivat kuitenkin olla varautuneita vieraita kohtaan ja melko etäisiä käytökseltään, mikä on tyypillistä myös joillekin metsästyskoirille. Tätä ei pitäisi sekoittaa pelokkuuteen tai aggressiivisuuteen. Rauhallisinkin ja tasapainoisin koira voi vetäytyä taaksepäin tuomarin kumartuessa tutkimaan sitä ja tämä käytös on tavallista kääpiökoirilla.

pÄÄ JA KALLO

Vähäinen cresti on selkeästi mainittu olevan sallittu. Monet tuomarit arvostavat enemmän koiraa jolla runsas karvoitus mutta joilta puuttuu eleganssia ja tasapainoisuutta, kuin hyvin rakentunutta koiraa jolla vähäinen karvoitus. Vähäisellä karvoituksella varustetuilla koirilla on yleensä ihastuttava pehmeä ja tasainen nahka. Niitä ei pitäisi tuomita karvan vähäisyyden takia.

SILMÄT

Englantilainen rotumääritelmä ei määrittele silmän muotoa. Cobbytyypillä on usein
pyöreämmät silmät ja kauristyypillä mantelinmuotoiset. USAn rotumääritelmä, joka
on pohjana Englantilaiselle määritelmälle, vaatii mantelinmuotoisia silmiä, mikä on
tyypillistä suurimmalle osalle rodun koirista. Pyöreät silmät kauristyypillä antaisivat hyvin ”vieraan” ilmeen.

KORVAT

Englantilainen rotumääritelmä sanoo selkeästi että luppakorvat on sallittu puuterihuiskulla,
ja itse asiassa, suurin osa puuterihuiskujen korvista on lupassa. On myös niitä jotka vaativat
että molemmilla variaatioilla tulisi olla pystyt korvat, mutta on harvinaista että puuterihuiskulla
on pystyt korvat. Luppakorvaisella puuterihuiskulla on karvattomia sisaruksia joilla on vahvat
pystyt korvat. Ja korvakarvojen ajelu painon vähentämiseksi korvista ei kasvata aidosti
pystykorvaisten pentujen määrää pentueessa.

SUU

Suurin puute tässä kohdassa on karvattoman ja puuterihuiskun suiden erot. Ei ole
mitään mainintaa hampaiden muodosta, eteenpäin osoittavista kulmahampaista tai
puuttuvista välihampaista karvattomalla. Rotumääritelmän perusvaatimus vahvoista l
euoista täydellisellä saksipurennalla on mahdollinen, mutta ainutlaatuiset erot pitäisi
hyväksyä ja mainita. Usein tuomarit jättävät sijoittamatta karvattoman koska ovat epävarmoja
millainen suun pitäisi olla.

ETURAAJAT

Vaaditaan hyvin asettunut lapa mutta kuitenkaan ei ole mainintaa olkavarren
pituudesta ja kulmasta. Jotta saavutetaan toivottu pitkä ja lennokas liike, olkavarren tulee
olla lähes yhtä pitkä kuin lapaluun. Näiden kahden tulisi muodostaa 90 asteen kulma.
Rotumääritelmän mukaan varpaiden ei tule kääntyä sisään eikä ulos, mutta usein tästä
ei välitetä arvostellessa rotua.

45 oikeanlainen lavan asento muodostaa kaareutuneen kaulan ja vapaan lennokkaanetujalan liikeradan 60 vääränlainen suora lapa ja olkavarsi. Kaula on lyhyt, etuliikkeistä puuttuu voimaa jos olkavarsi on lyhyt ja liikkeet muuttuvat hackneymaisiksi.

RUNKO

Rotumääritelmä toivoo keskipitkää-pitkää runkoa, mutta tämä ei tarkoita että haluaisimme
koiran jolla on lyhyet jalat. Jalkojen tulisi olla pitkät ja hoikat, antaen tasapainon juoksevalle koiralle.
Myöskään lyhytrunkoinen terrierityyppi tai mäyräkoiratyyppi ei ole toivottu.

TAKAJALAT

Vaatimus että takajalat sijaitsevat kaukana toisistaan antaa epävarman käsityksen.
Uusi USAlainen määritelmä on muutettu muotoon että kintereiden on oltava leväällään toisistaan,
mikä onkin paljon järkevämpi kuvaus. Monet maailman voitokkaimmista ja hyvin rakentuneimmista
harjakoirista eivät koskaan täytä tätä vaatimusta mitä takajaloista vaaditaan, kuitenkin niiden
kintereet ovat yhdensuuntaiset seistessä. Valitettavasti kumpikaan määritelmä ei mainitse heikkoja
kintereitä. Ne ovat epämukavan näköiset ja usein takajalat ovat myös heikot ja kiertyneet.

LIIKKEET

Pitkiä lennokkaita liikkeitä ei voi saavuttaa ilman oikeanlaisia etu- ja takakulmauksia.
Heikoissa kiertyneissä takajaloissa ei ole työntöä ja vääränlainen hackney-liike johtuu
yleensä pystystä olkavarresta ja suorasta lavasta. Tämä ei voi antaa tarvittavaa liikerataa
lennokkaan liikkeen aikaan saamiseksi.

JALAT

Kuvaus harjakoiran jaloista on hyvä lukuun ottamatta kohtaa ”karvoja vain varpaissa”.
Jos toiveena on täysi cresti on jaloissakin karvaa muuallakin kun vain varpaissa.
Karvoitusta pelkästään varpaissa on vain hyvin karvattomilla nakuilla.

TURKKI

Johtuen karvattomuuden geenin monista esiintymismuodoista on melkein mahdotonta
eliminoida harvakarvaisuutta harjakoirista. Valikoiva jalostus voi auttaa mutta se on
ominaisuus jonka kanssa meidän on elettävä. Puuterihuiskun turkki aiheuttaa hämmennystä.
Rotumääritelmä vaatii pohjavillaa ja pitkän harsomaisen päällyskarvan. Vasta viime vuosina
puutereiden turkkeja on alettu hoitaa, joten vasta nyt näemme valmiin turkin kauneuden.
Turkin pituus vaihtelee. Jos linjan karvattomilla on pitkät karvat myös puutereilla on pitkät turkit.
Jos linjassa on harvakarvaisempia karvattomia myös puutereiden turkit ovat harvempia ja lyhyempiä.
Turkissa on pidempiä pehmeitä karvoja ja paksumpia suojakarvoja. Kun koira on nuori nämä
karvat ovat lyhyitä ja kuin pohjavillaa. Mutta ajan kuluessa kun koira on 18 kk vanha karva kasvaa
läpi muodostaen harsomaisen hunnun. Todellisuudessa tämä ei ole kovin hyvä kuvaus ja aiheuttaa
hämmennystä tuomareissa ja kasvattajissa. Hyvin laitetussa turkissa suojakarvat sekoittuvat
muuhun turkkiin ja ne näkyvät vain jos ovat tummemman värisiä, tämä antaa hyvin viehättävän vaikutelman.

Hyvin karvainen karvaton sopii myös rotumääritelmään, mikä aiheuttaa myös hämmennystä.
On myös toisenlainen turkkityyppi jota nähdään toisinaan. Se on lyhyt ja melko harva. Korvat ovat
myös pienemmät kuin yleensä ja pystyt. Nämä tyypit ovat todennäköisesti tulosta eri rotuisista
vanhemmista rodun kehityksen alkuajoilta.

VÄRI

Harjakoirissa on monia viehättäviä sävyjä, vaihdellen sinisestä mahonkiin (maksaan).
Tummin sininen voi olla melkein musta, vaihdellen vaaleampiin sävyihin teräksen sinistä,
elefantin harmaata, ja lilaa (vaalea sininen/harmaa). Mahongin sävyt voivat olla hyvinkin
värikkäitä, vaaleten hunajan väriin. Nämä yhtenäiset värit ovat usein ”rikki” rinnasta, jaloista
ja mahan alta joissa on pinkkiä pigmentitöntä ihoa. Tämä antaa laikukkaan viehättävän
vaikutelman josta käytetään myös nimitystä pitsimäinen. Täplikkäiden tyyppien värit voivat
olla mitä tahansa edellä mainituista sävyistä pinkillä pohjalla.

Värien syvyys ja rikkaus vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Harjakoirat rakastavat auringon
ottamista ja nahassa on täysi väritys kesällä. Talvella, kun nahka ei altistu auringon valolle,
pigmentti haalistuu. On hämmästyttävää miten nopeasti väri tummenee talven jälkeen.
Puuterin turkki on pääsääntöisesti vaalean kullanvärinen vaaleten kermasta valkoiseen.
Musta valkoisia esiintyy toisinaan, valkoista on yleensä rinnassa, sukissa ja hännän päässä.
Jotkut pennut syntyvät mustavalkoisina mutta nämä yleensä vaalenevat aikuistuessaan
kerman värisiksi tai valkoisiksi, väriä jääden vain korvan päihin. Soopeli vaikutelma johtuu
tummemmista tukikarvoista jotka kasvavat kun turkki on valmis.
Kiinanharjakoiran ilme ja yleisvaikutelma paranee jos koiralla on hyvä pigmentti kirsussa
ja silmien ympärillä, vaikkakaan rotumääritelmä ei sitä vaadi.

KOKO

Koko ja paino vaihtelevat huomattavasti. Tämä voi johtua paremmasta kasvatuksesta,
siitäkin huolimatta että ensimmäiset tuonnit olivat sekoitus isoja ja pieniä koiria.
Saman korkuiset kauris ja cobby tyypin koirat ovat hyvin eri painoiset. 13 tuuman (n. 33 cm)
korkuinen cobby sopii rotumääritelmään korkeudestaan mutta se on ehdottomasti ylipainoinen.
Kokenut tuomari arvioi koko koiraa, ja rankaisee jos koiran olemuksessa on yhtään karkeutta.

Lähde: Brenda Jones, The Complete Chinese crested book, Ringpress books limited 1997
Suomentanut S. Joutsela