Pennunhankinta
Kiinanharjakoira on seurakoira ja sen paikka on perheenjäsenenä.
Se on onnellinen saadessaan olla mukana kodin touhuissa ja arjen sykkeessä. Vaadi nähdä aina pentujen 
kasvuolosuhteet. Ensimmäiset viikot syntymän ja luovutuksen välissä ovat kriittisiä pennun myöhemmälle kehitykselle. Pentu leimautuu ulkoiseen ympäristöönsä, emoonsa, sitä hoitaviin ihmisiin, arjen ääniin jne. Pennun ensimmäisiä 8 elinviikkoa kasvattajan luona pidetään yhtenä tärkeimmistä psyykkisistä vaiheista, joka vaikuttaa vahvasti koiran tulevaan käyttäytymisvarmuuteen. Älä osta pentua säälistä! Ostamalla pennun kasvattajalta, jonka koirien ja pentujen olot eivät vastaa seurakoirille ominaista asuinympäristöä, rahoitat kasvattajan toimintaa ja kannustat teettämään lisää pentuja. Vaikka ”paperittoman” koiran edullisempi hinta houkuttaisi, tulee pentua harkitsevan muistaa että syy rekisteröimättyyteen voi olla esimerkiksi se, että pennun emää pennutetaan liian tiheästi ansaitsemistarkoituksessa. Vanhemmat saattavat olla myös lähisukulaisia, ne eivät täytä terveysvaatimuksia tai koirat saattavat jopa olla erirotuisia, vaikka pentua myydäänkin puhdasrotuisena! Kasvattaja voi myös olla rekisteröintikiellossa.
Kun sopiva pentu on löytynyt, vastuuntuntoinen kasvattaja tekee sopimukset aina Kennelliiton sopimuskaavakkeille. Pennun ostajan tulee tutustua huolella sopimukseen ja myös suullisesti puhutut asiat on hyvä laittaa paperille. Myös nartun sijoitussopimukset tehdään Kennelliiton sopimuskaavakkeille. Sijoituksesta kannattaa keskustella kasvattajan kanssa tarkasti, niin että pennun ostajalle selviää mihin sopimus velvoittaa. Tavallisesti narttupennun sijoitussopimukseen kuuluu kasvattajan oikeus yhteen pentueeseen. Sijoituskoiran normaaleista hoitokuluista vastaa ostaja. Jalostukseen liittyvät kustannukset, esimerkiksi käytettävän uroksen omistajalle kuuluvat maksut hoitaa kasvattaja. Kasvattaja voi ottaa nartusta ns. vakuusrahan, jonka hän palauttaa kun sopimuksen ehdot täyttyvät, esimerkiksi kun narttu on synnyttänyt pentueensa. Kasvattajalla on oikeus teettää nartullasi pennut sopimuksen mukaisesti niin halutessaan. Tavallisesti narttu asuu synnytyksen ajan kasvattajan luona ja on poissa kotoa noin 7-10 viikkoa. Yksikin syntynyt pentu katsotaan pentueeksi, tuli pennusta karvaton tai karvallinen, narttu tai uros, jolloin nartun omistajuus siirtyy kokonaisuudessaan ostajalle.
Myös uroksia sijoitetaan ja myös uroksen sijoituksesta on olemassa kennelliiton kauppakirjapohja. Yleisin tapa on myydä uros suoralla kaupalla, mutta alentaa sen hintaa ja pidättää oikeus esimerkiksi yhteen pentueeseen ko. uroksesta. Jos astutuksia pidätetään useampia, kannattaa harkita myös mitä itse haluaa tulevaisuudessa koiraltaan. Yhtä urosta ei ole kovin suotavaa käyttää 5-6 kertaa enempää jalostukseen koko elinaikanaan. Jos haluat itse tarjota urostasi jalostukseen, ei ehkä kannata antaa kaikkia astutuksia kasvattajalle. Sijoituskodilla ei ole jalostusoikeutta sijoitusurokseen ennen kuin kasvattaja on ”käyttänyt” omat oikeutensa ja koira siirtyy sijoitusperheelle kokonaisuudessaan.
Tuontikoirien sijoituksessa kannattaa muistaa niiden arvo maamme koirakannalle, mutta kaikkiin sopimuksiin ei siltikään tarvitse suostua. Parasta olisi, että kasvattaja ja sijoitusperhe löytäisivät yhdessä molempia osapuolia tyydyttävän sopimuksen ja kirjaisivat sen huolellisesti ylös.
Missä rekisteripaperit viipyvät?
Toisinaan pennunostaja on maksanut pennusta täyden hinnan ja hakenut uuden perheenjäsenen kotiinsa, mutta luvattuja rekisteripapereita ei kuulukaan. Jos kasvattajalla ei ole antaa pennun rekisteripapereita pennun mukana, kannattaa pitää huolta että ne toimitetaan kuitenkin kauppasopimuksessa merkityn 2 kk aikana. Kasvattaja ja pennunostaja voivat sopia kirjallisesti, että osa pennun hinnasta maksetaan kun uusi omistaja saa rekisterikirjan jälkikäteen.
Ihanteellisin tilanne pennun hankkijalle olisi, että hän olisi jo etukäteen tutustunut sekä pentueen emään että isään. Pentueen vanhemmat antavat osviittaa pennun tulevasta ulkonäöstä ja myös luonteesta. Etenkin emä siirtää käyttäytymismallejaan pentulaatikossa pentuihinsa. Älä ujostele esittää kasvattajille erilaisia kysymyksiä pennun hankintaan liittyen. Jos et ymmärrä sopimuksen kaikkia kohtia, pyydä ostotilanteessa kasvattajaa selittämään niitä tarkemmin, jollei hän sitä automaattisesti tee. Muista, että kasvattaja on suurin apusi pennun elämän ensikuukausien aikana.
Rotuyhdistyksen jalostustoimikunta on määritellyt jalostusohjesäännöissään erilaisia kriteereitä, jotka vastuuntuntoisen kasvattajan jalostukseen käytettävät yksilöt vähintäänkin täyttävät. Esimerkiksi terveystutkimukset eivät ole ”liikaa vaadittu” tai mahdottomia täyttää, ja selitykset jalostuskoirien puuttuvista terveystutkimustuloksista ovatkin usein juuri ”selittelyä”. Perusteltuihin poikkeustapauksiin kasvattaja saa jalostustoimikunnalta poikkeusluvan. Vastuuntuntoisella kasvattajalla ei ole siis syitä olla noudattamatta jalostukseen liittyviä vähimmäisvaatimuksia.
Kasvattajan tulee myös kertoa pennun ostajille suvussa esiintyneistä perinnöllisistä sairauksista ja vioista. Täysin terveitä sukulinjoja ei ole ja kasvattajan tehtävä onkin tiedostaa mahdolliset viat kasvatustyössään ja yrittää minimoida riskejä. Vastuuntuntoinen kasvattaja on siis ottanut itse selvää linjoista ennen pentueen teettämistä ja kertoo niistä avoimesti pennun ostajalle. Hän myös kertoo tulevaisuudessa mahdollisesti pennun suvussa ilmenevistä sairauksista, sillä osa pennuista voi olla tulevaisuudessa jalostusyksilöitä.
Pennun etsintään kannattaa käyttää aikaa. Parhaimmassa tapauksessa tarjoat ainutlaatuisen kodin ainutlaatuiselle pennulle ja saat kasvattajasta oppaan pentuaikojen taipaleelle.